UMO nappaa laajasta kirjastostaan Kerkko Koskisen kanssa v. 2007 levyttämänsä Agatha-teoksen kolmen konsertin sarjassa lokakuussa.

Säveltäjä kuvaili ensimmäisen instrumentaalilevynsä syntyä tajunnanräjäyttäväksi kokemukseksi.
– Tällaisessa läpisävelletyssä instrumentaalimusiikissa oli niin paljon uutta ja ihmeellistä, mitä en ollut aikaisemmin kokenut, että tuntui kuin olisin menettänyt poikuuden toiseen kertaan, Koskinen kertoi kymmenen vuotta sitten.

Agatha-nimi viittaa jännityskirjallisuuden Grand Old Ladyyn Agatha Christieen (1890–1976) ja kappaleiden nimet ovat mukaelmia tämän dekkarien nimistä. Sävellykset Koskinen määrittelee ”kuvitteelliseksi elokuvamusiikiksi”, joiden innoittajina ovat olleet mm. Stravinsky ja Šostakovitš.

Alkuperäisestä levytyksestä poiketen konsertit toteutetaan UMOn solistivoimin. Koskinen itse pistäytyy flyygelin ääressä parin kappaleen ajan. Hän myös kertoo levyn taustoista konsertteja edeltävissä Enemmän irti esityksestä -keskustelutilaisuuksissa. Kapellimestarina toimii Mikko Hassinen.

Kerkko Koskinen (s. 1973) on säveltäjä ja muusikko, joka tunnetaan parhaiten Ultra Bra -yhtyeen perustajajäsenenä, johtohahmona ja pianistina, joka myös sävelsi lähes kaikki yhtyeen kappaleet. UB:n jälkeen hän sävelsi ja julkaisi parin vuoden välein soololevyjä, kunnes vuonna 2012 perusti Kerkko Koskinen Kollektiivin yhdessä Mannan, Vuokko Hovatan ja Maija Vilkkumaan kanssa. Syyskuussa ensi-iltansa saa hänen tuorein teoksensa, konsertto kahdelle saksofonille ja sinfoniaorkesterille.

Svart Records julkaisee konsertteja edeltävällä viikolla Agathan vinyylipainoksen (45rpm 2LP).

”Agathasta ei kerta kaikkiaan voi olla pitämättä. Teos tarjoaa jokaiselle jotakin, oli kyse sitten gilevansmaisesta retrotunnelmoinnista tai urbaaninviileästä klubijazzista.” Suomijazz, Pentti Ronkainen / lokakuu 2007

”Kaikesta tästä koostui erikoinen ja omalla tavallaan aidosti kerkkokoskismainen soundtrack, tapaus Agatha. Kaikkiaan Agatha ei ollutkaan konsertti vaan visio jostain tutusta ja olemattomasta.” Helsingin Sanomat, Jukka Hauru / elokuu 2007