Solisti Kari Ikosen soittama analoginen syntetisaattori on keskiössä teoksen jokaisessa 12 osassa, ja teos onkin sävelletty tiiviissä yhteistyössä solistin kanssa. Teos operoi tilan merkityksellä paitsi esityspaikkojensa kautta, myös jättämällä tilaa solistille ja orkesterille. Konsertti muotoutuu osittain esitystilanteessa paikan päällä. Nykyisin kaikki on enemmän tai vähemmän digitaalista – tässä teoksessa ei.

– Moog on 1960-luvulla kehitetty analoginen syntetisaattori, joka 70-luvulla tuli varsin laajasti rock-yhtyeiden käyttöön. Moog on instrumenttina ominaisuuksiltaan monipuolinen ja taipuisa. Se on monofoninen eli yksiääninen, eikä sillä voi soittaa harmonioita. Merkittävää on, ettei Moogissa ole presettejä eli soundeja ei voi tehdä tarkasti lukiten etukäteen, vaan vasta paikan päällä soittotilanteessa. Tietty riskinotto ja etsiminen kuuluvat mielenkiintoiseen musiikkiin. Musiikin universumissa Moog tarjoaa yhden monista keinoista etsiä. Uskoisin instrumentin suosion nykysäveltäjien keskuudessa perustuvan siihen, että etsimisen lisäksi sillä myös löytää, ensimmäistä kertaa UMOlle säveltänyt Auvinen kuvailee.

Konsertin kapellimestarina toimii Mikko Hassinen.

Pianisti, säveltäjä Kari Ikonen (s. 1973) on mies mm. Karikko-yhtyeen ja Kari Ikonen Trion takana. Ikonen palkittiin Suomen Jazzliiton arvostetulla Yrjö-palkinnolla v. 2013, jolloin raati huomioi miehen musiikillisten ansioiden lisäksi myös hänen persoonansa. Soittamisen ja sävellystyön ohella hän toimii opettajana Sibelius-Akatemiassa. Ikonen on säveltänyt musiikkia myös UMOlle.

Antti Auvinen (s. 1974) on nykysäveltäjä, jonka rohkea sävellystyyli on huomioitu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Auvinen palkittiin viime vuonna Teosto-palkinnolla kamarioopperasävellyksestään Autuus. Säveltäjänä hän on kiinnostunut sointiväreistä ja rytmistä ja käyttää usein yllättäviä soitinyhdistelmiä sekä soittimia eri musiikkikulttuureista.